Päihderiippuvuuden kokonaisvaltaisuus
Jotta käsitystämme toipumisesta voi perustella, ensin kannattaa luoda katsaus päihderiippuvuuden kokonaisvaltaiseen luonteeseen. Päihderiippuvuus on seurauksiltaan varsin kokonaisvaltainen eli holistinen sairaus. Jos asiaa tarkastelee Suomessa käytössä olevan ICD-tautiluokituksen diagnostiikasta käsin, kriteerejä riippuvuuden toteamiseksi ovat:
- pakonomainen tarve saada päihdettä
- kontrollin menetykset joko päihteen käytön määrään, aloittamiseen tai lopettamiseen nähden
- pitkittyneet vieroitusoireet käytön loppuessa
- sietokyvyn kasvu
- päihteen kohtuuttoman iso merkitys elämässä
- päihteen käytön jatkuminen sen haitoista huolimatta.
Diagnostiikka erittelee erikseen päihderiippuvuuden alalajit käytetyn päihteen mukaan. Alkoholiriippuvuus, huumeriippuvuus, lääkeriippuvuus ja vieläpä alalajeittain käytetyn päihteen mukaan. Selvyyden vuoksi tässä yhteydessä päihderiippuvuus on kattotermi, joka pitää sisällään mitkä tahansa päihteet. Käytämme esimerkkinä alkoholia, alkoholiriippuvuutta eli alkoholismia, koska se on edelleenkin Suomessa yleisin päihde ja myös tilastollisesti yleisin niiden keskuudessa, jotka hakeutuvat hoitoomme. Samasta asiasta on kuitenkin kysymys, onpa päihde tai päihteiden kirjo riippuvuuteen sairastuneella henkilöllä mikä tahansa.
Alkoholi nähdään hyväksyttynä keinona saavuttaa juhlissa hauska olotila tai vaikkapa rennompi fiilis. Saatetaanpa sillä kruunata hyvä ateria tai juhlava hetki. Yhtä kaikki alkoholin normaali käyttö liitetään positiivisiin asioihin. Alkoholi näyttäytyy välineenä, jolla tuo positiivinen tavoiteltu olotila saavutetaan. Kun päihderiippuvuus alkaa hiipiä elämään, sen käyttötarkoitus muuttuu. Kontrollin menetyksiä eli ylilyöntejä alkaa tapahtua. Pahimmillaan niihin voi liittyä esimerkiksi rattijuopumuksia tai muita seurauksiltaan raskaita asioita. Alkoholilla aletaan myös lievittämään ahdistusta, joka vaivihkaa on hiipinyt elämään. Juominen ei liitykään enää erityisiin hetkiin, vaan se täyttää elämää.
Oleellisinta ei ole kuitenkaan kysymys ”Kuinka usein?” vaan ”Miksi?”. Erona esimerkiksi glorifioituun eurooppalaiseen viinikulttuuriin alkoholi ei ole päihderiippuvuuden myötä palan painike vaan keino päästä epämukavasta olotilasta normaaliin olotilaan. Yleensä päihderiippuvuuden tässä vaiheessa henkilö hoitaa työnsä ja päihderiippuvuus ei vielä tuhoa kaikkea. Saattaapa mukaan mahtua juomattomia päiviä ja jaksoja, joilla henkilö todistaa itselleen yleensä homman olevan hallussa. Riippuvuus on alkanut kuitenkin muuttaa ajattelua ja ristiriitoja asian kanssa selitetään parhain päin. Jos korkki pysyy tovin kiinni, alkoholiriippuvainen pitää sitä todisteena siitä, ettei ongelmaa ole. Toisaalta tasaisesti juova alkoholiriippuvainen kertoo siitä, ettei ole koskaan umpijurrissa. Sosiaaliset jännitteet lähipiirissä ovat alkaneet myös muodostua.
Vielä tässäkin vaihteessa päihde toimii välineenä. Ero normaaliin alkoholin käyttöön tulee siitä, että enää se ei ole keino päästä normaalista hyvään olotilaan mukavassa tilanteessa, vaan keinona päästä ahdistuksesta normaaliin olotilaan. Tämä tapahtuu usein salaa läheisten katseilta. Alkoholismin edetessä krooniseen ja tuhoisaan vaiheeseen alkoholin käytön merkitys muuttuu lopullisesti. Se ei ole enää väline saavuttaa haettu olotila vaan siitä tulee toiminnan kohde. Pakkomielle. On saatava ryyppy, jotta pääsee hetkeksi siedettävään olotilaan. Tässä vaiheessa mukaan tulee juomaputkia, hankaluuksia töissä, vakavia jännitteitä kotona, avioero jne. Päihderiippuvaisen ajattelumaailma on muuttunut radikaalisti ja usein sielunmaisemaa hallitsee pakenemisen tunne ja merkillinen kaksoisajattelu: tuhoudun jos juon, tuhoudun, jos en saa juoda.
Tämä kehityskaari vie vuosia, pisimmillään se kulkee elämässä mukana vuosikymmenien ajan. Riippuvuus muuttaa päihderiippuvaisen tapaa ajatella ja toimia, tuo kestotilauksena rintalastan alle negatiivisia tunteita ja aiheuttaa eettisiä ristiriitoja sekä jännitteitä läheisiin ihmissuhteisiin. Joillekin riippuvuus voi pitkälle edetessään tuoda ongelmia töissä tai talouden hallinnassa sekä mahdollisia fyysisiä sekä somaattisia seurauksia. Kaiken kaikkeaan kyseessä on seurauksiltaan varsin kokonaisvaltainen sairaus.
Mitä tästä kaikesta toipuminen tarkoittaa?
Juomattomuus, abstinenssi
Kun riippuvuus on edennyt tarpeeksi pitkälle, ei paluuta kohtuukäyttöön enää ole ja täydellinen pidättyminen päihteiden käytöstä on edellytys toipumiselle. Osaltaan tämän taustalla on aivojen neurobiologia. Perinnöllisellä alttiudella on iso merkitys siinä, ketkä alkoholia käyttävistä henkilöistä sairastuvat riippuvuuteen. Suurin osa alkoholia käyttävistä ihmisistä ei koskaan jää siihen koukkuun. Perinnöllisen haavoittuvuuden myötävaikuttamana alkoholismiin sairastuneiden aivojen mielihyväjärjestelmissä tapahtuu erilaisia toimintoja kuin suurimmalla osalla alkoholia käyttävistä ihmisistä. Tätä ei voida muuttaa tahdonvoimalla ja toiveajattelulla. Tiukalla kontrollilla alkoholiriippuvuuden keskivaiheilla voi vielä hangata vastaan, mutta tosiasia on myös se, että normaalisti alkoholia käyttävillä ihmisillä ei ole tarvetta tukkimiehen kirjanpitoon tai äärimmäiseen kurinalaisuuteen suhteessaan alkoholiin.
Päihteen käytön lopettaminen on perustavaa laatua oleva askel kohti riippuvuudesta toipumista. Tämän vuoksi päihdehoidossamme tavoitteena on päihteestä eroon pääseminen, ei kohtuukäytön opettelu. Toipumiskeskeisyys tarkoittaa kohdallamme, että tarjoamme apua toipumiseen emme riippuvuuden kanssa pärjäämiseen. Motivoituminen päihteettömyyteen monesti syntyy ja vahvistuu vasta päihdehoidon myötä, mutta hoitoon tullessa on tämä tavoite hyvä tiedostaa jo etukäteen.
Raittius
Termiin raittius liittyy suomenkielessä erilaisia mielikuvia. Meidän käytössämme Fria-klinikalla käsitteeseen ”raittius” ei liity moraalisia merkityksiä. Raittius-termi saattaa joidenkin merkitysmaailmassa sisältää käsityksen hyveellisestä ihmisestä. Siinä missä juopottelu on nähty historiassa paheena, raittius on nähty nuhteettoman ihmisen moraalisena kivijalkana. Tämä ajatusmaailma juontunee 1800-luvulla alkunsa saaneista raittiusseuroista, joiden tarkoituksena oli raittiuden hyveen avulla suoristaa kansallista selkärankaa ja ryhtiä. Tästä ajatusmaailmasta ja raittiusseuratoiminnasta käsin monilla paikkakunnilla Suomessa on raittiustaloina tunnettuja rakennuksia.
Meidän merkitysmaailmassamme raittius ei ole ideologinen tai moraalinen asia vaan jalostunut aste juomattomuudesta ja abstinenssista. Suurin ero tulee päihderiippuvaisen kokemusmaailmassa siitä, että suhde ongelmaan on muuttunut. Päihderiippuvuuden hallitessa elämää on tunne siitä, että päihde pitää otteessaan vaikka välillä olisi juomatta. Raitistumisen myötä päihteetön elämä tuntuu vapaaehtoiselta valinnalta. Tämä sisäinen muutos tekee eron juomattomuuden ja tarkoittamamme raittiuden välillä. Tunne siitä, että en saa juoda, muuttuu tunteeksi siitä, että valitsen mieluummin olla ilman päihteitä.
Nämä ovat syitä sille, että emme ole raittiusliike asian moraalisesta tai eettisestä näkökulmasta katsottuna. Uskomme yksilön vapauteen. Jos joku haluaa käyttää päihteitä, hänellä on siihen oikeus, sairastaapa hän päihderiippuvuutta tai ei. Aivan kuten keliakiasta kärsivää ei voi pakottaa valitsemaan gluteenitonta ruokavaliota. Päihdehoitomme tehtävä ei ole pakottaa tai aivopestä vaan tukea ja voimistaa henkilön yksilöllisiä voimavaroja, jotta valinta päihteettömästä elämästä tulee mahdolliseksi. Viime kädessä valinta ja vastuu valinnoista on kuitenkin aina ihmisellä itsellään. Hoitomme on ollut useille merkittävä tuki, jotta tämä muutos on mahdollinen.
Päihderiippuvaisella tämän ajatusmaailman saavuttaminen vaatii yleensä aktiivista työtä, jota teemme päihdehoidossamme intensiviisen terapiajakson aikana. Käytämme näyttöön perustuvia menetelmiä ja työtapoja. Päihdehoidossamme raitistuminen ei perustu ideologisen ohjelman läpikäymiseen vaan siihen, että hoitojakson aikana suhde päihteeseen muuttuu riippuvuuden pakkomielteestä vapaaehtoiseksi valinnaksi. Kun hoidossa riippuvuuden vahingollisia toimintamalleja ylläpitävät mekanismit hellittävät ja henkilö kohtaa ja käsittelee riippuvuutensa seuraukset, päihteetön elämä tuntuu varsin mielekkäältä vaihtoehdolta niin henkilön itsensä kuin myös lähipiirin kannalta.
Mahdollisimman yksinkertaisesti sanottuna raittius on sitä, että päihteettömyys tuntuu helpolta ja vapaaehtoiselta valinnalta. Tällöin siitä muodostuu myös pysyvä elämäntapa.
Toipuminen
Edellä kuvatut vaiheet - abstinenssi ja raittius - ovat perusta toipumiselle. Toipuminen on päihderiippuvuuden kokonaisvaltaisuuden vuoksi laajempi käsite. Usein toipumiseen liittyy muidenkin sairauksien kohdalla merkittäviä elämänmuutoksia. Sydäninfarktista toipuvan voi olla tarpeellista tehdä isoja muutoksia tottumuksiinsa ja toimintoihinsa. Nämä saattavat liittyä ruokavalioon, liikuntaan, nukkumiseen, vuorokausirytmiin, työn kuormittavuuteen ja stressin hallintaan.
Myös päihderiippuvuudesta toipuminen on iso elämän muutos. Raitis elämä on aluksi tuttujen tilanteiden kohtaamista ilman päihteitä. Kaupassa käynti, perhejuhlat ja lomareissut tuntuvat usein kuin niitä tekisi ensimmäistä kertaa, kun päihde ei pyöritäkään mieltä. Tämän lisäksi päihderiippuvuuden kanssa eläessä on saattanut omaksua erilaisia toimintamalleja, joista henkilö kokee tarpeelliseksi päästä eroon. Krooninen valehtelu, vastuuttomuus omasta hyvinvoinnista tai taloudesta sekä eristäytyminen ovat esimerkiksi joillekin olleet riippuvuuden myötä elämään hiipineitä toimintamalleja, joista he kokevat tärkeänä päästä eroon ja kehittää terveempiä tapoja elää. Monelle toipuvalle päihderiippuvaiselle luottamuksen rakentuminen ihmissuhteissa on tärkeä teema. Nämä toipumiseen liittyvät tasot ovat hyvin yksilöllisiä.
Fria-klinikan käyttämässä määritelmässä toipuminen päihderiippuvuudesta pitää sisällään raitistumisen vapaaehtoisena ja merkityksellisenä kokemuksena sekä kokonaisvaltaisen yksilön ja hänen lähipiirinsä elämän laadun parantumisen hänen itsensä määrittelemiensä muutostoiveiden osalta.
Päihdehoidossamme huomioidaan hoidossa olevien henkilöiden yksilölliset tilanteet ja omat muutostoiveet toipumisen prosessissa. Raittius eli päihteettömyys ei ole lopullinen päämäärä vaan keino saavuttaa itsensä näköinen elämä, jota eivät ohjaa päihteet. Tarkoituksena on prosessi, jonka lopputuloksena on itsensä raittiiksi kokevia yksilöitä, jotka ovat saaneet työkaluja rakentaa itsensä näköistä elämää ilman päihteitä ja jotka osaavat hyödyntää sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja (kuten vertaistukea ja ammatillista apua) oman näköisensä elämän rakentamisessa.
Toipuminen päihderiippuvuudesta on mahdollista ja iloksemme arkea työssämme. Jos koet tarvetta laadukkaalle toipumiskeskeiselle päihdehoidolle, tutustu hoitoomme sivuillamme ja ota yhteyttä 010 319 0470.