Kannabis. Ganja. Pilvi. Möyhy. Jatsitupakka. Rytmirööki. 

Viime päivinä mediassa on ollut keskustelua kannabiksen laillistamisesta. Sen puolesta puhuvien argumentit ovat, että tietyt kannabikseen liittyvät haitat ovat vähäisempiä kuin esimerkiksi laillisella alkoholilla. Esimerkiksi väkivaltarikoksia tehdään selkeästi enemmän alkoholin kuin kannabiksen vaikutuksen alaisena. Laillistamisen tai vähintään käytön dekriminalisoinnin puolesta argumentiksi väitetään myös toimenpiteen madaltavan kynnystä hakea apua.

Omat näkökulmani tulevat ensisijaisesti riippuvuussairauden näkökulmasta. Suurin osa ihmisistä ei sairastu päihderiippuvuuteen, käyttävätpä he mitä päihteitä hyvänsä. Yleisintä lienee alkoholin käyttö; läheskään kaikista alkoholin käyttäjistä ei tule alkoholisteja. Samoin läheskään kaikista vaikkapa opiaattipohjaisia kipulääkkeitä käyttäneistä ei ole tullut opiaattiriippuvaisia. Sama pätee myös kannabikseen; iso osa kannabista käyttäneistä tai kokeilleista ei ole sairastunut päihderiippuvuuteen.

kannabiksen laillistaminen

Kannabis ei ole vaaraton päihde edes kokeiluluontoisesti. Kannabispsykoosit tai kannabiksen käytön laukaisemat psykoottiset mielenterveyden häiriöt ovat mahdollisia varsinkin henkilöillä, joilla on niihin alttiutta.

Vakavat ongelmat tulevat kuitenkin niille, jotka sairastuvat päihderiippuvuuteen. Jos ja kun riippuvuus on puhjennut, kannabis on yksi hankalimmista päihteistä vieroituksen kannalta. Tämä johtuu sen kemiallisista ominaisuuksista. Siinä missä alkoholi poistuu elimistöstä muutamien päivien aikana, kannabiksen akuutit vieroitusoireet voivat kestää useita päiviä tai jopa viikkoja riippuen käytön määrästä ja kestosta. Näiden vieroitusoireiden aikana päihderiippuvaisella on pakonomainen tarve saada päihdettä lisää ja pitkä vieroitusaika tekee vieroituksesta vaikeaa. Päihteestä vierottautuminen on ensiaskel kohti kokonaisvaltaista toipumista päihderiippuvuudesta. Kokonaisvaltainen toipuminen pitää sisällään henkilön ajatusmaailman, käytöksen, toiminnan – koko ihmisen identiteetin – tervehtymistä sellaiseksi, jossa henkilöä eivät ohjaa enää päihteet.

Päihderiippuvuuden suhteen ei ole olemassa kevyttä luomuversiota.

Päihderiippuvaisella  tarve saada päihteitä muuttuu pakonomaiseksi ja päihteen käyttö muuttaa riippuvuuteen sairastuneen henkilön koko persoonaa. Tämä tapahtuu yhtä lailla alkoholilla, kannabiksella, päihdyttävillä lääkkeillä tai muilla huumeilla. Päihderiippuvuuden suhteen ei ole olemassa kevyttä luomuversiota. Kyseessä on sairaus, joka aiheuttaa käytetyiden päihteiden kirjosta riippumatta kärsimystä henkilölle itselleen sekä hänen lähipiirilleen. Hoitotyössä olevan kenttäkokemuksemme mukaan päihderiippuvuuteen kuuluva kieltomekanismi on erityisen voimakas henkilöillä, joiden pääasiallinen päihde on kannabis. Päihderiippuvainen pitää sairautensa vuoksi kiinni ajatuksesta, että voi käyttää päihteitä ilman negatiivisia seurauksia. Kannabista käyttävillä päihderiippuvaisilla tämä harha on usein erityisen voimakas suhteessa kannabikseen.

Kukaan päihderiippuvuuteen sairastunut ei ole valinnut sairautta itselleen. Siksi syyllistä on turha etsiä. Toisaalta ennaltaehkäisyn näkökulmasta pidättäytyminen päihteen käytöstä tai sen hillitty käyttö sekä päihteen käytön aloittamisen lykkääminen yli teinivuosien pienentää riskiä sairastua päihderiippuvuuteen. Tästä näkökulmasta kysymys kannabiksen laillistamisesta on kaksijakoinen. Toisaalta sen laillistaminen lisännee sen käyttöä lisäten myös päihderiippuvuuteen sairastumisen riskiä. Toisaalta varsinkin nuorten on tänä päivänä paikka paikoin helpompi saada kannabista kuin alkoholia. Kannabiksen myyjät tai välittävät eivät varsinaisesti kysele papereita. Toisaalta en usko, että kannabiksen myyminen laillisesti poistaisi sen katukauppaa tai estäisi alaikäisiä halutessaan hankkimasta sitä. Moni alkoholin käyttöä alaikäisenä harjoitellut muistanee jännityksen ”hakurin” etsimisestä Alkon tai kauppakeskuksen liepeiltä.

En myöskään usko, että kannabiksen laillistaminen tai sen dekriminalisointi madaltaisi merkittävästi kynnystä hakea apua. Apua tarvitsevat sairastavat useimmiten päihderiippuvuutta. Päihderiippuvuudessa kieltomekanismi on merkittävin este hakea apua; ei niinkään käytettyjen päihteiden laillisuuteen liittyvät näkökulmat.

Tehdäänpä kannabiksen laillistamisen kanssa niin tai näin, suurimmat poliittiset kysymykset eivät liity eri päihteiden saatavuuteen. Sen sijaan täytyisi panostaa toipumiskeskeiseen kulttuuriin. Suomessa on tänä päivänä paljon tarjontaa paikoista, jotka tarjoavat päihderiippuvuuden sairauskäsitteen mukaista ja toipumiseen tähtäävää hoitoa. Tällaista tarjoaa muun muassa Fria-klinikka. Isossa kuvassa vallitseva järjestelmä ei kuitenkaan hyödynnä tätä vaan panokset laitetaan seurauksien hoitoon. Osittain tästä syystä Minnesota-malliseen hoitoon tullaan yleisimmin itsemaksavina. Monilla ei ole tähän mahdollisuutta, jos hoitoon ei saa maksusitoumusta kunnalta. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan tuleva sote-uudistus vie järjestelmää, mutta ainakaan viitteitä ei ole siitä, että asiat menisivät tämän suhteen parempaan suuntaan. Tämä kysymys on paljon merkittävämpi kuin keskustelu kannabiksen laillistamisesta, mutta syystä tai toisesta yksikään puolue ei ole uskaltanut nostaa sitä julkiseen keskusteluun.

Tässä joitakin mietteitä. Jos olet huolissasi omasta tai läheisesi kannabiksen, alkoholin tai muiden päihteiden käytöstä, pidä olematonta kynnystä olla yhteydessä toipumiseen tähtäävän hoidon merkeissä. Tavoitat meidät numerosta 010 319 0470.

(13.9.2021 Miska Mikkonen, Fria-klinikka)